Kesäpetterin viimeinen työpäivä

Milka Koskinen

Niin se kaksi kuukautta on mennyt, ja nyt olisi aika siivota pöytä ja viedä kamera takaisin kotiin. Kesä-heinäkuu on ollut kaikin puolin hyvin touhuntäyteistä, joten pieni kesäloma ennen koulun penkille palaamista tulee todellakin tarpeeseen.

Alun perin suunnitelmana oli tehdä kesällä jossain töitä vain yksi kuukausi, jotta ylioppilaskirjoituksiin ehtisi rauhassa valmistautumaan. Kesän kynnyksellä aukesi kuitenkin mahdollisuus hakea töihin Jämsä Tehtaalle, ja niin kalenteriin ilmestyikin kaksi kuukautta töitä yhden sijaan.

Kun tulevista kesätöistä kertoi tutuille, kysyi lähes jokainen, että ”Mitä sää siellä oikein teet?” Jotain taisin siihen aina vastata, mutta toisaalta en vielä tarkalleen tiennyt edes itse. Siihen kysymykseen on toisaalta edelleenkin hieman vaikeaa vastata lyhyesti ja ytimekkäästi. Päiviin kuului asiakaspalvelua, tiskikoneen tyhjentämistä, monipuolista sisällöntuotantoa, ihmisten kanssa keskustelua, ja oikeastaan ihan kaikkea. Jokainen päivä on ollut vähän erilainen, ja maanantaisin on ollut vielä puoliksi arvoitus, mitä viikko tuo tullessaan. Paljon omaa tekemistä on voinut itse suunnitella ja hyödyntää siten juuri omia vahvuuksiaan, ja toisaalta myös kehittää niitä eteenpäin. Esimerkiksi podcastin tuottaminen on ollut todella mielenkiintoinen projekti, jossa on pitänyt hypätä vähän vieraalle osa-alueelle. Siinä on ollut pakko sietää virheitä, joita ei ole mahdollista korjata jälkikäteen ja esittää vähän varmempaa kuin oikeasti on, koska vierastakin jännittää.

Parasta tässä työssä on kuitenkin ollut se, kuinka erilaisia ihmisiä Tehtaalla on päässyt tapaamaan. Jokainen tuo mukanaan oman persoonansa ja palan jotain sellaista tarinaa, jota kukaan muu ei voisi kertoa. Joidenkin kanssa on tullut juteltua lyhyesti, joidenkin kanssa todella paljonkin. Sen lisäksi, että allekirjoittanut on yrittänyt opetella sulavaa small talkia, on ruokapöydän ääressä päästy eri aiheissa myös hyvin syvälle. Olen tullut siihen tulokseen, että täällä pyörii paljon todella fiksuja, jopa viisaita ihmisiä. Jos keskustelussa tuntee itsensä välillä vähän tyhmäksi, niin se tarkoittaa sitä, että ollaan uuden oppimisen äärellä.

Eroon minusta ei taida kokonaan päästä, vaikka itse työt Tehtaalla loppuvatkin. Sen verran olen vakuutellut muille tilojen ja puitteiden olevan loistavia, että olen tainnut vakuuttaa myös itseni. Itse olen monien muiden lailla hieman huono keskittymään kotona opiskeluun tai muuhun keskittymistä vaativaan. Taidan siis tulla tänne vielä koulukirjojen kanssa, sillä niihin ylioppilaskirjoituksiin valmistautuminen on ehkä vähän vaiheessa…

Tämä viimeinen työpäivä on kulunut pitkälti keittiössä istuskellessa. Mahtavaa, miten moni sellainenkin tuli juomaan kakkukahvit, kuka ei tänään muuten ollut täällä tekemässä työpäivää. Ovi on käynyt aika tiuhaan. Mutta nyt koko kahden kuukauden edestä: Kiitos kaikista kohtaamisista sekä satunnaisille vierailijoille mutta etenkin Tehtaan vakikävijöille. Työkavereiksi teitä olen tuttujen kesken kutsunut.

Nyt viimein kesälomalle!