Parhaat jutut syntyvät kohtaamisista ihmisiltä ihmisille
Pauliina on jo vuosia ollut Keskisuomalaisen toimittajana. Yleensä hän on sisällöntuottajana kirjoittamassa toisista, mutta Tehtaan Päiväkahvilla hän istahti kertojan paikalle ja kertoi omaa tarinaansa.
Pauliina Ylitalolla toimisto kulkee aina mukana. Repusta löytyy kamera, tietokone, kynä ja muistivihko. Muuta ei tarvita, paitsi tietenkin tarinoita, ihmisiä, tapahtumia, asioita ja ilmiöitä.
– Auto on mulla hyvin usein se mun fyysinen toimisto, jossa juttuja kirjoitan. Yhden kerran itsenäisyyspäivän vastaanoton jutut on kirjoitettu presidentin linnan vartijoiden vessassa. Se oli aikana ennen presidentinlinnan remonttia.
Unelma opettajan ammatista ei toteutunut
Pauliina on Viitasaarelta lähtöisin. Jo nuorena häntä kiinnosti historia ja siksi oli melko luonnollista päätyä lukemaan Suomen historiaa Jyväskylän yliopistoon. Alkuperäinen suunnitelma oli, että Pauliinasta piti tulla opettaja.
– Mulla oli selkeä urapolku mielessä. Historiaa yliopistossa ja sitten opettajaksi. Eihän se ihan niin mennyt.
Opettajan sijaisuudet opintojen ohella avasi silmät. Pauliina oli pakotettu kohtaamaan sen tosiasian, ettei hän sittenkään pitänyt opettajan työstä. Kärsimättömyys ja opettajan työ eivät soveltuneet yhteen.
– Mä istuin yliopiston kahvilassa miettimässä, että mitä mä oikein teen. Eräs ystävä sanoi minulle, että sä Pauliina pystyisit vaikka mihin, jos sulla olis kärsivällisyyttä.
Toimittajaksi vähän kuin vahingossa
Sattuma puuttui peliin. Viitasaaren Seudun päätoimittaja oli jo aiemmin pyytänyt Pauliinaa lehteen toimittajaksi. Kun urasuunnitelmat muuttuivat, Pauliina tarttui tarjoukseen. Seuraavat pari vuotta menivätkin toimittajana Viitasaarella.
Vuonna 2007 sitten tapahtui. Pauliina aloitti työt Keskisuomalaisessa, muutti Jämsään ja viimeisteli gradunsa.
– Siinä mä muuttolaatikoiden keskellä viimeistelin mun gradua ja kävin töissä. Ei siinä paljoa muuhun jäänytkään aikaa. Pauliina muistelee hyvin intensiivistä vuottaan.
Saman vuoden lopulla Pauliinan työ Keskisuomalaisella vakinaistettiin ja työsuhde jatkuu edelleen.
On uskallettava pitää myös itsestään huolta
Alkuvuodet Pauliina kulki päivittäin vuorotöissä Jyväskylässä, mutta vuodesta 2016 lähtien hän on tehnyt työtä etänä.
– Mulle jaksamisen ydin on, että pystyn tekemään töitä joustavasti. Nykyään työpäivä voi joskus olla 14 tuntia, mutta toisinaan se on sitten paljon lyhyempi, joskus vaan 3 tuntia. Tässä työssä haluan olla lähes koko ajan tavoitettavissa. Pitää osata pitää huoli omasta itsestään.
Pauliinalle kauhuajatus on ollut päätyä sellaiseen työhön, jossa ei voisi oppia uutta.
– Oon jäänyt Keskisuomalaiselle, koska saman talon sisällä on valtavasti erilaisia työmahdollisuuksia.
Toimittajan työ on ihmisten kohtaamisia
Toimittajan työssä pystyy näkemään ja kokemaan paljon. Pauliina on myös havainnut, että kärsimättömyys on etu toimittajan työssä.
– Hienointa on toimiva ihmisten verkosto. Parhaat jutut syntyvät kohtaamisesta ihmiseltä ihmiselle.
Vaikka tavoitteena on tehdä juttuja nopeimmin, ei se Pauliinan mielestä saa johtaa siihen, että jutun sisältö olisi epätarkkaa.
– On todella tärkeää, että faktat ja asiat tarkastetaan ja tehdään työ perusteellisesti. Jutuissa mukana olevien osapuolten on myös saatava mahdollisuus tulla kuulluksi.
Pauliinan johtavat ajatukset toimittajan työssä ovat nopeimmin, luotettavimmin ja perusteellisesti sekä eettisesti.
– Monissa tilanteissa aiheeni koskettavat ihmisiä henkilökohtaisesti, herättävät vahvoja mielipiteitä tai suuria tunteita. Minulle on tärkeää tehdä kaikissa tilanteissa työtäni ihmisiä kunnioittaen.
Sotahistoria mielenkiinnon kohteena
Toimittajan työn ohella Pauliina on jatkanut myös tutkijana Jyväskylän yliopistolla. Suomen sotahistoria kiinnostaa.
Jo vuonna 2013 Pauliinalta ilmestyi kirja nimeltään Miehittäjän morsiamet. Kirjan tekeminen sai alkunsa, kun Pauliina sai käsiinsä koskenpääläisen Väinön ja aunuslaisen Annan välistä kirjeenvaihtoa sota-ajalta. Pauliina halusi ottaa selvää, kuinka heidän lopulta kävi. Tätä selvittäessään hän tutustui laajaan kuulustelupöytäkirja-aineistoon sekä sotilaiden rakkauskirjeisiin.
– Väitöskirja on työnalla. Teen sitä töiden rinnalla.
Pauliina on juurtunut Jämsään
Pauliina on ollut jo yli 15 vuotta Keskisuomalaisella töissä. Nykyäänkin työ kuljettaa eri puolille Keski-Suomea ja Suomea, mutta Jämsästä on tullut Pauliinalle ja perheelle kotipesä.
– Jämsä on hyvä paikka asua, siksi mä oon jäänyt.
Kuin lisävakuudeksi asialle Pauliina toteaa, hänen nykyinen miehensä, Teppo Ylitalo, muutti pari vuotta sitten Etelä-Pohjanmaalta Jämsään.
Jämsä Tehdas on Pauliinalle pistäytymispaikka
Toimittajan työ on alati muuttuvaa ja yllätykset sekä aikataulujen muutokset kuuluvat toimittajan työhön.
– Nuo Tehtaan uudet pistäytymispisteet sähköpöydillä on mulle aivan loistavat, kun niihin voi vaan tulla. Mä en tartte ulkoista näyttöä ja sähköpöytä on jo ihan luksusta verrattuna autossa tehtävään työhön, puhumattakaan siitä vartijoiden vessanpöntöstä, Pauliina nauraa.
