Työkaverina luonto

Tuulen tuiverrus erämaassa, tunturit, metsät, ikivanhat polut sekä maastot ilman valmiita reittejä, lumimyrskyt, tähtitaivas, aamunkajo telttayön jälkeen. Maisemat, jotka huikaisevat joka kerta, syvä kunnioituksen tunne. Ja se tulee aina kaiken edellä – nöyrä kunnioitus ja arvostus luontoa kohtaan.
– Luonto ei ole minulle työpaikka tai alusta, se on työkaveri. Oikukas, läheinen työkaveri, josta haluan pitää huolta parhaan kykyni mukaan, kertoo jämsäläinen Minna Jakosuo, vaellusopas, yrittäjä, kouluttaja, kirjailija ja somevaikuttaja. Minna saapui Tehtaan Iltapäivä -tapahtumaan kertomaan yrittäjyydestä ja luontomatkailusta.

Vaeltaminen vei Minnan sydämen 12 vuotta sitten. Itse asiassa oli lähellä, ettei tie mennyt ihan toisin, sillä alun perin Minna haki opiskelemaan valokuvausta. Koulun ovet eivät kuitenkaan auenneet, joten piti keksiä jotain muuta.
– Päädyin eräopaskouluun, ajattelin että se voisi olla mielenkiintoista, kun kerran olen aina viihtynyt luonnossa. Ja olihan se mielenkiintoista, hurahdin vaeltamiseen saman tien. Opettaja sanoi, että ei oppaan työ ole tuntureilla vaeltamista, ja muistan jo silloin ajatelleeni että miksi ei, sehän vielä nähdään. Aika oli hyvin toisenlainen, ei kukaan maksanut oppaan kanssa luonnossa kuljeskelusta.

Eräoppaan hommia Minna on tehnyt nyt 11 vuotta, ja alusta saakka omistautuminen, tekemisen palo on ollut vahva. Aluksi työ oli pitkälti erilaisten tyky-päivien vetämistä työporukoille, kunnes homma alkoi tökkiä. Ihmiset eivät välttämättä olleet itse lainkaan innostuneita aiheesta, vaan olivat lähinnä valmiita maksamaan siitä, että ei tarvitsisi osallistua.

Palvelutarjontaansa Minna on pohtinut paljon, ja karsintaa on tehty reippaalla kädellä. Alkuun vaelluksilla keskityttiin pitkien matkojen kävelyihin, jolloin kyse oli lähestulkoon urheilusuorituksesta.
– Kunnes tajusin, että ei tässä ole mitään järkeä. Aloin kuuntelemaan tarkemmin asiakkaitani, ja kehittämään konseptia eteenpäin. Eivät ihmiset halua olla urheiluleirillä, he ovat lomalla, he haluavat nauttia elämyksestä. Lyhensin päivämatkoja, ja niin asiakaskunta alkoi kasvaa nopeasti.

Kuukausi yksin erämaassa

Itse asiassa suurin käänne tapahtui kahdeksan vuotta sitten, kun Minna lähti kuukaudeksi yksin erämaahan. Elokuussa 2015 Minna seikkaili pitkin Kaldoaivin ja Paistunturin erämaita. Yllättäen ihmiset ja mediat kiinnostuivat valtavasti.

– Lehtijuttuja tehtiin paljon, se jaksoi hämmästyttää ihmisiä, että nelikymppinen nainen, ja vieläpä äiti, haluaa olla kuukauden yksin vaeltamassa. Se oli hieno kokemus, ja sen jälkeen olen tehnyt useita pitkiä vaelluksia itsekseni. Se on ihan parasta.

Minnaa voidaan hyvällä syyllä kutsua alansa edelläkävijäksi. Minna on ensimmäisiä Suomessa, ketkä tarjosivat opasjohtoista vaellusta muillekin kuin valmiille ryhmille. Paljon on matkan varrella opittu, ja kuten Minna sanookin, yrittäjyys on ikuista oppimista.

– Olen entinen punkkari, enkä ole koskaan mennyt valmiiden kaavojen mukaan, Minna nauraa ja lisää, että kehittyminen ja valmius palveluiden muokkaamiseen on tärkeää. Myös itse pitää olla valmis mukautumaan.

– Muistan, miten alkuun opettelin kiivaasti asioita ulkoa, jotta osaan kertoa kasveista ynnä muusta mahdollisimman tarkasti. Pikkuhiljaa homma vapautui, ja tajusin että ihmiset tykkäävät ihan vain tavallisesta jutustelusta. Höpöttelen kaikenlaista, myös huumori on tärkeää. Teen tätä työtä, kuten kaikkea muutakin mitä teen, täysin omana itsenäni, en yritä olla mitään muuta kuin mitä oikeasti olen.

Minnan arvomaailma ja persoona tulevat hyvin esiin myös somemaailmassa, jossa nainen onkin erittäin aktiivinen. Esimerkiksi Instagramissa hänellä on yli 11 000 seuraajaa, ja Facebookissa yli 19 000. Somessa, lähinnä Instagramissa, Minna jakaa kaikkea mahdollista; ajatuksiaan, tietoa, vinkkejä, arkeaan ja työtään.

– Aika usein mun vaellukselle ensimmäistä kertaa osallistuva sanoo, että somen ansiosta tunnun tutulta jo etukäteen. Kyselen myös instaseuraajiltani mielipiteitä ja kommentteja, esimerkiksi markkinoinnista.

Toki oppaan työ on muutakin kuin vaeltamista, Minna seurailee alan ilmiöitä maailmalla, ja on muutenkin kiinnostunut maailmanmenosta. Kansallispuistoista, pohjoisen elinpiiristä, kuten saamelaiskulttuurista, poroista ja monesta muusta on vankka tietopohja.

Herkuttelua tuntureilla

Luonto tulee aina ensimmäisenä, mutta perässä kakkosena tulevat asiakkaat. Minna kuvailee itseään äitihahmoksi, joka on miettinyt kaiken valmiiksi, ruuista lähtien, ja käy itse herättämässä seurueensa aamuisin, jottei kenenkään tarvitse laittaa herätystä. Liikkeelle lähdetään tavallisesti kymmenen maissa. Vaelluksiin saattaa myös liittyä ripaus luksusta.

– Ollaan kiivetty huipulle tuhanteen metriin, jossa sitten nautitaan luksussuklaata. Juustoillakin ollaan herkuteltu. Järjestän mielelläni mukavia pieniä yllätyksiä, haluan tuoda iloa asiakkaille, usein se onnistuu hyvinkin pienillä jutuilla. Tällä hetkellä suunnittelen ensi kesälle vaellusta, jossa luetaan harlekiini-kirjoja tunturilla. Monenlaista voi yhdistää vaeltamiseen, kun päivämatkat eivät ole niin pitkiä, ehditään keskittyä myös elämyksiin. Turvallisuus ja luonnon suojeleminen on tärkeää, joten ihan mitä vain ei tietenkään voi tehdä.

Vaelluksilla tutustutaan ja jutellaan paljon, myös ystävystytään. Minna huomioi jokaisen myös henkilökohtaisesti, ja puheenaiheet voivat olla hyvin syvällisiäkin. Hän itse on ainoastaan elämyksen mahdollista, asiakas on pääosassa.

Kun Minnaa kuuntelee, käy nopeasti selväksi, että suuri palo omaan tekemiseen on kaiken ytimenä. Oma intohimo yhdistettynä valmiuteen muokata palvelua asiakkaan mukaan on toimiva konsepti. Kaikesta välittyy se, että Minna myös itse viihtyy vaelluksilla. Erämaahan teltan kera hakeudutaan myös vapaa-ajalla.

– Voisin olla maastossa koko ajan, teltta on minulle toinen koti. Tänä vuonna olen ollut suunnilleen 130 yötä ulkona, ensi vuonna niitä tulee enemmän. Ensi kesänä luvassa on kahdeksan vaellusta putkeen, mikä tarkoittaa kahta kuukautta pohjoisessa.

Ruskasta lumimyrskyyn

Oma asenne vaikuttaa kaikkeen. Minna kertoo, miten ruskavaelluksella lumimyrsky pääsi yllättämään, mutta lopulta se ei haitannut ketään, vaikka varusteet eivät ihan ideaalit olleetkaan. Tilanne kääntyi lopulta niin, että osallistujat riemuitsivat kun saivatkin kokea ruskan sekä lumimyräkän yhdellä ja samalla reissulla. Huumorista on apua aika usein – otsa rypyssä ei kannata kulkea.

Tällä hetkellä töitä olisi niin paljon kuin jaksaa tehdä. Jo nyt myyntiä on ensi vuodelle noin 40 prosenttia enemmän kuin tänä vuonna, joten kasvu on kiivasta. Vaellukset täyttyvät supernopeasti, ensi vuodelle on enää muutamia vapaita paikkoja. Vahvan henkilöbrändin ansiosta Minnan palvelut tunnetaan hyvin, ja häneen myös luotetaan. Asiakkaista noin puolet on vakkareita, jotka haluavat Minnan vaelluksille tai kursseille aina uudestaan.

Minna nostaa esiin myös omasta jaksamisesta huolehtimisen tärkeyden – aikaa on varattava ihan vain itsekseen olemiseen. Esimerkiksi vaelluksilla hän pitää aina kiinni siitä, että saa aamuhetken olla rauhassa, ja voi latautua päivään.

Minna puuhailee mielellään vaellusruokien kanssa ja miettii koko ajan uusia ruokia, joita voi kuivata kevyesti kannettaviksi. Hän on kirjoittanut aiheesta myös kirjan Parempaa Retkiruokaa vuonna 2017. Toinen kirja, Rakkauskirjeitä Luonnolle yhdessä luontodokumentaristi Petteri Saarion kanssa ilmestyi 2021. Sen kuvituksesta vastaa Meeri Koutaniemi.

Lisäksi Minna on kysytty luennoitsija ja kouluttaja, joka kiertää ympäri Suomea puhumassa luontomatkailusta. Kurssit, kuten vaikkapa villiyrtteihin liittyen, onnistuvat myös. Ja kaiken tämän lisäksi, hän vielä pyörittää puolisonsa Vesan, joka muuten myös on vaellusopas, kanssa Isojärven kansallispuistossa sijaitsevaa Heretyn kämppäkahvilaa.

– Ja paljon olisi muitakin ideoita ja kiinnostavia asioita, joita voisi toteuttaa, mutta ihan kaikkeen ei aika riitä. Aika moneen juttuun se kuitenkin riittää, kun saa tehdä omannäköistään työtä, joka vastaa omaa arvomaailmaa, ja josta aidosti nauttii.