Ajatuksia kuvina paperilla

Lilian Karppinen

Menneen kuiske

Jokilaakson Luontaispuodin Kammari

31.8. saakka.

 

Siitä asti kun Lilian Karppisen kädessä pysyi kynä, hän on piirtänyt.

– Kuvataide on ollut rakas harrastus niin kauan kun muistan, ja joskus yläkoulun aikana aloin suhtautua siihen enemmän tosissaan. Lukiossa suoritin kuvataiteen lukiodiplomin, se oli tosi mielenkiintoista. Mitä enemmän sain lukujärjestykseeni kuvista, sen parempi, Lilian hymyilee Jokilaakson Luontaispuodin kahvittelu- ja näyttelytilassa, jota kutsutaan Kammariksi.

Elokuun ajan Kammarissa on esillä 20-vuotiaan Lilianin taidetta. Kyseessä on kolmas kerta, kun nuoren jämsäläisen kädenjälkeä pääsee ihastelemaan Seija El Sayedin luotsaamassa Puodissa.

Menneen kuiske -näyttelyn teokset ovat pääosin syntyneet viime syksynä Jämsän lukion kuvisluokassa työkokeilun aikana. Suuri rooli tässä kaikessa on lukion silloisella kuvataiteen opettajalla Johanna Heloterällä.

– Johanna opetti välillä myös yläkoulun puolella, ja muistan kun tapasin hänet ensimmäistä kertaa. Niin valoisa ja energinen persoona, arvelin ensin että hän opettaa varmaankin liikuntaa tai jotain. Johanna kannusti ja auttoi eteenpäin, viihdyin kuvistunneilla sen verran hyvin, että ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen astelin Johannan pakeille ja kysyin, saisinko vaikka auttaa luokassa. Ja niin päädyin puolen vuoden työkokeiluun.

Lilian kiittelee Johannaa kaikesta ohjauksesta ja tuesta, ja kertoo että työkokeilu oli hyvä juttu, josta poiki myös muutamia sijaiskeikkoja koululla. Työkokeilussa hän toimi opettajan apuna, teki muun muassa esimerkkikuvia tunneille, testaili materiaaleja ja tekniikoita, ja osa tästä onkin nyt kaikkien ihasteltavissa Puodissa.

Nyt suunnitelmissa on hakeutua opiskelemaan kuvataidetta.

– Haluan olla taiteilija, ehdottomasti. Mutta voihan olla, että jotain muuta alaa opiskelen myös, tiedän kyllä ettei taiteilijan tie ole se kaikista varmin ja selkein, mutta suurin haaveeni se toki on.

Kun kysyn, mikä taiteen tekemisessä houkuttaa, Lilian miettii hetken.

– Sitä on vaikea selittää, mutta mun on ikään kuin pakko purkaa paperille ajatuksiani ja ideoitani, ja minun ilmaisuni on visuaalista. Ja onhan se mukavaa hommaa, todella mukavaa.

Tällä hetkellä suosikki on peitevesivärit, joilla saa vahvemman sävyn kuin tavallisilla vesiväreillä, ja niillä voi myös helpommin korjailla jälkeä.

– Ja sivellintuntuma on hyvä. Aiemmin tein lähinnä vesivärikynillä, mutta nyt olen innostunut maalaamisesta toden teolla.

Maalausten rinnalla Kammarissa on myös grafiikkaa ja keramiikkaa, joten moni tekniikka on tullut jo Lilianille tutuksi. Suosikkiaihetta ei tarvitse veikkailla, se selviää heti kun astuu sisään.

– Eläimet on lemppariaihe, etenkin kissat. Tämä on alkanut itse asiassa Soturikissat-kirjasarjasta, jonka innoittamana aloin piirtää tarinan hahmoja jo vuosia sitten, ja siitä se sitten lähti. Teen myös tilauksesta kuvia lemmikeistä.

Vaikka toisin voisi luulla, Lilianilla ei ole kissaa, mutta sen sijaan kotoa löytyy kani, kilpikonna ja kesyrottia. Lilianin taiteessa eläimet saattavat olla myös jotain muuta kuin perinteisesti on ajateltu, nimittäin erään eläingenetiikkapelin myötä paperille syntyy joskus myös hieman kummallisia otuksia.

Mutta voi olla, että nurkan takana odottaa jo aivan toisenlainen inspiraatio.

– Vanhat, hylätyt talot ovat alkaneet kiehtoa. Niitä näkee paljon pitkällä ajomatkalla mummolaan, ja olen alkanut pohtia niitä kuva-aiheena. Saa nähdä alkaako talokuvia syntyä jossain vaiheessa.

Kuvataiteen ohella pelaaminen on Lilianille mieluista puuhaa, kuten myös lukeminen. Fantasiakirjallisuus on ollut pitkään suosikki, mutta viime aikoina maku on laajentunut. Myös tietokirjallisuus, etenkin historiaan ja kimalaisiin liittyen kiinnostaa.

Itse asiassa eräs vuosittainen suuri kesätapahtuma liittää kätevästi yhteen Lilianin mielenkiinnon kohteita; piirtämisen, fantasian ja pelaamisen.

– Olen kolme kertaa ollut mukana Art Fight -verkkotapahtumassa, joka on eräänlainen joukkuepeli, jossa piirretään toisen joukkueen hahmoja. Olen tyytyväinen tämän vuoden suoritukseeni, vaikka kärsin käden rasituskivuista, tein kuvia enemmän kuin koskaan ennen. Se on kiva tapahtuma, suosittelen tutustumaan, jos aihe yhtään kiinnostaa.

Ja minä suosittelen tutustumaan Lilianin näyttelyyn, ja hänen ilmeikkäisiin ja persoonallisiin teoksiinsa. Ja jos Kammarissa mieleen hiipii ajatus siitä omasta rakkaasta lemmikistä, niin kannattaa muistaa, että Lilian tosiaan tekee maalauksia myös tilauksesta.

Lilianiin saa yhteyden sähköpostitse: liljatupsu@gmail.com

 

Teksti ja kuvat: Johanna Suominen