Jämsä on urheilullisen perheen aarreaitta
Teemu ja Terhi Ronkainen muuttivat Muuramesta Jämsänkoskelle vuonna 2002, kun Teemu sai työpaikan Jämsänkosken paperitehtaalta ja he löysivät ihanan mummonmökkiä muistuttavan kodin. Nyt kuusihenkinen perhe elää aktiivista urheilullisen perheen elämää ja keräävät mustikoita iltarasteilla. Monipuoliseen liikkumiseen kannustaa myös Gradian urheiluvalmennus, jossa vanhimmat pojat Elias ja Aarni kumpikin ovat olleet mukana yläkoulusta lähtien.
Viisivuotias Eero Ronkainen kirmaa jämsänkoskelaisessa omakotitalossa ympyrää keittiöstä olohuoneeseen, eteiseen ja takaisin. Ilo tarttuu kolmevuotiaaseen pikkusiskoon Anna Ronkaiseen, joka jättää piirustuspuuhat ja lähtee mukaan lenkille.
Hetki on kuvaava, sillä tässä perheessä liikkuminen on ollut elämäntapa oikeastaan aina.
– Tuota samaa ympyrää meidän isommat pojat aikoinaan juoksivat, muistelee lasten äiti, Terhi Ronkainen, 39, nauraen.
Vanhemmat lapset, eli 16-vuotias Elias Ronkainen ja 18-vuotias Aarni Ronkainen, ovatkin jo varsin tuttuja nimiä urheilun saralla, joten keittiö ja oma piha ovat vaihtuneet hieman toisenlaisiin areenoihin. Suunnistuksesta kaksikko on napsinut mitaleja melkoisen kasan. Perheen isä, Teemu Ronkainen, 44, toimii heidän valmentajanaan.
Aarni, Elias, Anna, Eero, Teemu ja Terhi Ronkainen asuvat lähes satavuotiaassa omakotitalossa, jonka pihalla voi touhuta monenlaista. Pihasta löytyy muun muassa keinut, trampoliini, frisbeegolfkori ja pienten oma suunnistusrata.
Mummonmökkiin Jämsänkoskelle
Teemu ja Terhi muuttivat Muuramesta Jämsänkoskelle vuonna 2002, kun Teemu sai työpaikan Jämsänkosken paperitehtaalta. Toiveissa oli omakotitalo, jota etsittiin myös laajemmalta, mutta lopulta juuri tämä tietty talo, lähes sata vuotta vanha, sinetöi valinnan.
– Muistan kun ajoimme ensimmäistä kertaa tänne tunnelmalliselle asutusalueelle, ja näimme pienen mummonmökkiä muistuttavan rakennuksen. Ihastuimme heti, pariskunta kertoo.
Teemu ja Terhi muuttivat työn perässä Muuramesta Jämsänkoskelle 2002. Keinuissa temppuilemassa Eero ja Anna
Nyt se mummonmökki on kauniisti remontoitu ja laajennettu talo, jonka pihasauna lämpiää harva se ilta. Ja paljon muutakin on tapahtunut; lapsia on neljä ja koiria yksi, karkeakarvainen mäyräkoira Devi. Monenlaista vauhtia ja touhua siis riittää.
Muuttoa Jämsänkoskelle ei koskaan ole tarvinnut katua. Myös Terhi sai paikkakunnalta töitä heti matematiikan opettajaksi valmistumisensa jälkeen. Kaikki ei suinkaan ole aina ollut kuitenkaan itsestään selvää. Teemun työpaikka sijaitsi viime vuodet Kaipolan paperitehtaalla, joten myös Ronkaisten perhettä Kaipolan tehtaan sulkeminen kosketti. Tässä tarinassa tapahtui kuitenkin onnellinen käänne, kun Teemu sai insinöörin koulutustaan vastaavan uuden työpaikan jämsäläisestä suunnittelutoimisto ProCadista.
Mustikoita iltarasteilla
Perheen alkutaival, muutto Jämsänkoskelle, liittyy myös siihen, miten Ronkaisista kasvoi urheiluperhe. Teemu ja Terhi olivat nuorina satunnaisesti suunnistaneet, mutta vasta täällä Teemu innostui asiasta enemmän. Jämsän Retki-Veikkojen iltarastitoiminta vakuutti, ja pian lähti mukaan myös pieni poika, Aarni. Joskus keskityttiin lähinnä mustikoiden napsimiseen, mutta pikkuhiljaa rastit alkoivat kiinnostaa tosissaan.
Viisivuotiaana Aarni piirsi suunnistuskartan omasta pihastaan, ja vuotta myöhemmin hän oli jo mukana Retki-Veikkojen rastikoulussa. Kuuden vanhana hän pyöräili isänsä kanssa 18 kilometrin lenkin, mikä kertoo aika paljon siitä mikä palo liikkumiseen jo pienenä oli.
Lapset ovat saaneet kokeilla monenlaisia lajeja, ja se miten monilajiharrastukseen Jämsässä suhtaudutaan, onkin seikka, joka saa kehuja.
– Seurat ovat joustavia, eikä patisteta valitsemaan vain yhtä tiettyä juttua. Esimerkiksi Elias on pelannut jalkapalloa 7-vuotiaasta saakka, ja vaikka joskus harjoitukset jäävät suunnistuksen takia väliin, siihen suhtaudutaan ymmärtäväisesti, Teemu kiittelee.
Aarnin ja Eliaksen listaus eri harrastuksista on melkoinen; temppukoulua, trikkausta, yleisurheilua, hiihtoa, painia, uintia, lentopalloa, ja edelleen suunnistuksen rinnalla tehdään paljon muutakin. Pyöräillään, rullaluistellaan, pelataan jalkapalloa, heitetään frisbeegolfia, lenkkeillään kaduilla ja poluilla, ja tehdään monenlaista fysiikkatreeniä. Kerran Teemu laski, että jo harrastus- ja koulumatkoina kummallakin nuorukaisella kertyy 80–100 kilometriä pyöräilyä viikossa.
Urheiluvalmennus houkuttelee Jämsän lukioon
Monipuoliseen liikkumiseen kannustaa myös Gradian urheiluvalmennus, jossa Elias ja Aarni kumpikin ovat olleet mukana yläkoulusta lähtien. Elias aloittaa tänä syksynä lukion, ja opiskelupaikan valinta oli selvä.
– Suunnistusvalmennus on suuri syy siihen, miksi haluan Jämsän lukioon.
Aarni puolestaan starttaa lukion kolmannen vuoden, joten kokemusta valmennuksesta on jo kertynyt.
– Opintojen ja urheilun yhdistäminen on sujunut tosi hyvin, en ole kokenut tätä ollenkaan liian raskaaksi. Tosi laadukasta valmennusta, koen että se on vienyt mua paljon eteenpäin. Ja oman lajin lisäksi pääsee halutessaan kokeilemaan muutakin. Me tehdään monipuolisesti kaikenlaista, kuten vaikkapa koordinaatioon, kehonhallintaan ja nopeuteen liittyviä treenejä.
” On ihan luksusta kun täällä on maastot niin lähellä, on tosi helppoa lähteä vaikka metsään juoksemaan- ”, Aarni ja Elias kommentoivat lenkkipolulla joka lähtee ihan kodin nurkilta.
Gradian omien opiskelijoiden lisäksi Jämsän lukiolaiset, ja jossain tapauksissa jo yläkoululaiset, voivat siis pyrkiä Gradia Jämsän järjestämään urheiluvalmennukseen. Sen painopistelajeja ovat suunnistus, motocross ja enduro. Muita lajeja ovat mm. hiihto, jalkapallo, mäkihyppy, jääkiekko, autourheilu, yleisurheilu, lentopallo, salibandy, pyöräsuunnistus ja alppilajit.
Joten nuorille lupaaville urheilijoille on täällä hienot mahdollisuudet suunnata kohti kirkkainta huippua. Ja ainakin Ronkaisten veljekset sinne ovat jo kovaa vauhtia kiipeämässä. Kun kysyn tärkeimpiä meriittejä, Aarni miettii hetken.
– Kaksi mitalia Euroopan mestaruuskisoista, hopea ja pronssi, sekä voitto nuorten Jukolan viestissä 2019.
Myös Elias oli mukana voitokkaassa Jukolan joukkueessa. Hänen taskustaan löytyy myös SM-kulta viime vuodelta.
Kotimetsissä ja maailmalla
Kiitosta ansaitsee urheiluvalmennuksen lisäksi vuoden suunnistusseuraksikin valittu Jämsän Retki-Veikot, joka on tehnyt työtä lajin eteen aina vuodesta 1949. Sen piirissä voi yhtä lailla harrastaa leppoisaa kuntosuunnistusta tai kilpailla ihan tosissaan. Seuran jäseniä on nähty maailman kärkikastissa asti, Merja Rantasen nimi nousee mieleen ensimmäisenä.
– Siihen että jämsäläiset menestyvät suunnistuksessa, on varmasti monta syytä. Uskon että loistavat maastot, hyvät kartat ja hyvä seuratoiminta vaikuttavat. Täällä on todella laajasti erilaisia maastoja, upeat mahdollisuudet, Teemu aprikoi.
Ronkaiset ovat toki etsineet rasteja muuallakin kuin Jämsän metsissä. Kun Aarni alkaa luetella maita, joissa hän on suunnistanut, tipahdan kärryiltä alkumetreillä. Luettelossa on ainakin Viro, Latvia, Ruotsi, Tanska, Bulgaria, Turkki, Valko-Venäjä ja Espanja. Kohta vuorossa on nuorten EM-kisat Liettuassa ja nuorten MM-kisat Turkissa.
– Espanjassa kerran suunnistimme sellaisella raunioalueella, ison kuilun reunalla. Oli vähän toisenlaista kuin täällä, Aarni naureskelee.
Suunnistus on laji, jossa voi olla mukana monin tavoin. Anna kertoo, miten rastiviikoilla tuli hiki labyrinttiradalla, ja Eero puolestaan mainitsee, että hän harjoittelee omassa pihassaan, Aarnin tekemällä rastiradalla. Suunnistustapahtumissa lajin luonne tulee hyvin esiin.
– Siellä riittää kaikille tekemistä, aina pienistä lapsista mummoihin ja vaareihin, Teemu sanoo.
Suunnistus on Ronkaisten perhettä yhdistävä tekijä, joka on kuljettanut moneen paikkaan. Intohimo liikkumiseen näkyy kaikessa, ja kalenterit täyttyvät kisareissuista ja tapahtumista. Mutta yksi asia on varmaa: kotiin on kiva palata.
– Aina kun saavumme Jämsään, ihailen miten kauniisti täällä on paikat laitettu, on kukkaistutuksia ja siistiä. Tulee hyvä tunne tulla kotiin, Terhi hymyilee.
Trampoliini on kovassa käytössä Ronkaisten pihamaalla.