”Jämsään oli helppo tulla”

Tavoitteellisen kilpaurheilun ja lukio-opiskelun yhdistämisen mahdollisuus toi Salla Mustikkamaan Jämsään. Valintaa ei ole tarvinnut katua, sillä paikkakunnan inhimillisyys ja upeat luontoliikuntamahdollisuudet hurmasivat nokialaisen heti.

Jämsän lukio oli Salla Mustikkamaalle selkeä ykkösvalinta. Siitäkin huolimatta, että se tarkoitti muuttoa pois kotoa, uutta paikkakuntaa, uusia ihmisiä ja isoa elämänmuutosta peruskoulun jälkeen.

– Halusin ehdottomasti juuri tänne, syy siihen oli urheiluvalmennus ja upeat mahdollisuudet suunnistajalle. Niin ja pyöräilijälle, nykyään mun päälaji on pyöräsuunnistus, jossa yhdistyy mun kaksi lempilajia, Salla kertoo.

Nokialta kotoisin oleva 17-vuotias Salla opiskelee toista vuotta Jämsän lukiossa ja kuuluu urheiluvalmennuksen kestävyysryhmään. Lukiolainen voi hakea mukaan Ammattiopisto Gradian järjestämään urheiluvalmennukseen, joka tarjoaa painopistelajeissa valmennusta, jonka avulla nuori voi kehittyä lajissaan huippu-urheilijaksi. Lukiolaisia on mukana mm. suunnistuksen, enduron, alppihiihdon ja yleisurheilun valmennusryhmissä.

Liikunta on ollut osa Sallan elämää ihan aina, mikä sinänsä ei yllätä: isä on Timo Mustikkamaa, joka on muun muassa pyöräsuunnistuksen maajoukkueen valmentaja. Joten luonnollisesti isä valmentaa myös Sallaa, ja tukee muutenkin kaikin puolin eteenpäin urheilijan uralla.

Kuva: Timo Mikkola

Suunnistuksen myötä Jämsään

Alkusysäys siihen, että Salla päätyi Jämsään, on ollut suunnistus.

– Jämsäläinen suunnistaja Elli Taini on hyvä ystäväni, olemme olleet samalla suunnistusleirillä, ja siellä olen tutustunut muihinkin jämsäläisiin. Joten tiesin Jämsän urheiluvalmennuksesta ja hyvästä suunnistusporukasta.

Ellin isä Juha Taini, joka valmentaa urheiluvalmennuksen kestävyysryhmää, oli siis myös tuttu ennestään. Jämsä paikkakuntana sen sijaan ei ollut tuttu, muistissa oli ainoastaan yksi yökyläily Tainien luona, ja muistikuva siitä että Cittari näkyi auton ikkunasta.

– Tänne oli kuitenkin todella helppo tulla. Turvallinen pieni kaupunki, missä on riittävät palvelut ja kotoisa olo. Olin 15-vuotias, kun muutin omilleni, eihän tämä tietenkään aina helppoa ole ollut, kasvukivut kuuluvat asiaan. Tämä on ollut hyvä paikka kasvaa ja harjoitella itsenäistymistä, eikä ole tarvinnut potea yksinäisyyttä. Ympärilläni on heti alusta saakka ollut hyviä ihmisiä, ketkä ovat auttaneet, esimerkiksi lukion opinto-ohjaaja auttoi asunnon saamisessa, ja muutenkin olen kokenut että niin koulun, valmennuksen kuin harrastusseuran kautta saan aina tukea jos sitä tarvitsen. Minut otettiin vastaan lämmöllä.

Jämsän lukio saa kiitosta ilmapiiristä, uutena oli helppo tulla mukaan porukkaan. Ryhmäkoot ovat kohtuullisen pienet, joten oppilaat mutta myös opettajat tulevat nopeasti tutuiksi.

Opiskelun ja tavoitteellisen urheilun yhdistäminen on ollut Sallan mukaan vaivatonta ja sujuvaa, homma on pysynyt hyvässä tasapainossa. Ymmärrystä ja juostavuutta on puolin ja toisin. Treeneistä voi valita ne mitkä itselle sopivat parhaiten.

– Aamutreenit ovat monipuolisia, joskus ollaan salilla, joskus tehdään koordinaatio- tai nopeusharjoituksia, tai esimerkiksi eilen oli sauvarinne Himoksella. Valmentajilta saa tarvittaessa kyydin, mikä on ihan mahtavaa, muuten voisi olla hankala päästä aamulla vaikkapa Jämsänkoskelle seitsemän kilometrin päähän. En usko että isommissa kouluissa tällainen olisi edes mahdollista, Salla kiittelee.

Kuva: Timo Mikkola

Tähtäimessä mestaruus

Nykyään Sallan päälaji on pyöräsuunnistus, jossa siis pyöräillään metsässä poluilla kartan kanssa rasteja kiertäen. Pyöräsuunnistajan on oltava nopea päätöksissään, sekä taitava ja vahva pyörän kanssa. Vauhti voi olla kovakin, joten uskallusta ja hyvää ajotekniikkaa kysytään myös.

Kilpaurheilun maailma on Sallalle tuttua, ensimmäiset maastopyöräilykisat on käyty jo alakouluikäisenä.

– Pyöräily on ihan parasta, olen jäänyt siihen koukkuun jo lapsena. Nautin luonnossa olemisesta ja metsistä, itseni haastamisesta ja rajojen etsimisestä. Niin ja vauhdista toki myös, siitä että pitää olla hereillä koko ajan ja tehdä nopeita päätöksiä.

Suunnistus puolestaan hurmasi alakouluikäisen Sallan, joka äidin houkuttelemana lähti suunnistuskouluun. Myös suunnistaessa saa olla luonnossa, ja mikä parasta käyttää aivojaan.

– Ei riitä että juoksee kovaa, pitää vielä tietää mihin suuntaan juosta. Pyöräsuunnistuksessa yhdistyy mun molemmat lempilajit, ja siinä on vauhtia, saan olla fyysisesti äärirajoilla ja ajatusten pitää pysyä kasassa koko ajan.

Tämä on ollut hyvä paikka kasvaa ja harjoitella itsenäistymistä, eikä ole tarvinnut potea yksinäisyyttä.

Tähtäimessä on pyöräsuunnistuksen nuorten EM-kisat ensi keväänä Puolassa. Maajoukkuepaikka on jo taskussa, mutta se ei vielä takaa kisapaikkaa, joka varmistuu vasta tulevalla leirillä Liettuassa. Tavoite on siis hyvin kirkas.

– Joku päivä mä olen maailman paras pyöräsuunnistaja.

Ehkä urheilusta tulee tulevaisuudessa ammatti, mutta sen varaan Salla ei suinkaan aio laskea. Vaikka tulevaisuudenkuviot ovat vielä luonnollisesti avoinna, mielessä itää ajatus luokanopettajan ammatista. Eikä ole suinkaan mahdoton ajatus jäädä Jämsään, tai palata tänne jatko-opintojen jälkeen.

Yhteisöllisyyttä ja loputtomia polkuja

Vaikka Sallan laji onkin yksilölaji, on yhteisöllä iso merkitys. Lukio on oma yhteisönsä, mutta urheiluvalmennus tuo siihen vielä hyvän lisän.

– Olen tosi tyytyväinen valintaani tulla juuri tänne. Pidän siitä, että minulla on monenlaisia ystäviä ja ihmisiä ympärilläni, on samanhenkisiä urheilijoita, mutta lisäksi opiskelukavereita, jotka eivät urheile. Tämä tuo vaihtelua ja avartaa omaakin ajattelua.

Eräs yhteisö on Jämsän Retki-Veikot, suunnistusseura, jota Salla nykyään edustaa. Seuran väkeä Salla kuvailee aivan ihanaksi porukaksi.

– Ensi vuonna järjestetään Nuorten Jukola täällä, mikä on valtavan hieno juttu ja suuri ponnistus.

Joku päivä mä olen maailman paras pyöräsuunnistaja.

Jämsä asuinkaupunkina on tuntunut hyvältä, eikä muutos entiseen kotipaikkaan Nokiaan ole ollut mitenkään valtaisa. Julkinen liikenne on toki suppeampaa kuin Tampereen seudulla, ja kesti hetken tottua tilanteeseen. Tosin sekään ei liikoja haittaa, sillä lyhyiden välimatkojen ansiosta oikeastaan kaikkialle pääsee pyöräillen. Palveluita on tarpeeksi, ja ne ovat lähellä.

Myös kaupungin sijainti on ehdottomasti plussaa. Salla käy lähes joka viikonloppu vanhempiensa luona Nokialla, ja junalla pääsee kätevästi Tampereelle saakka.

– Multa on usein kysytty, että miksi olen muuttanut Jämsään, ja olenkin aina vastannut että miksi ei muuttaisi Jämsään? Tämähän on aivan loistava paikka, etenkin kaltaiselleni suunnistajalle ja pyöräilijälle täällä on aivan huikeat mahdollisuudet.

Salla nostaa esiin muun muassa Himoksen, jossa hän käy liikkumassa kaikkina vuodenaikoina. Ja tietenkin Jämsän pyöräilyreitit ja monet mahdollisuudet luontoliikkumiseen ovat iso asia.

– Kyllä täällä polkua riittää, ihan missä suunnassa tahansa, ja pääsee tasaiselle hiekkakankaalle, mäkeen tai saa haastaa itseään vaativammilla reiteillä. Niin ja täällä on huikea pyöräkauppa Polku Cycle Store, jonka kanssa itse asiassa olen käynnistämässä yhteistyötä.

Myös jämsäläiset ihmiset saavat kehuja. Salla kertoo, miten hienoa on, että ihmiset tulevat juttelemaan vaikkapa kaupassa, ja esimerkiksi kirjaston henkilökunnasta on tullut moikkailututtuja.

– Jämsä on juuri sopivan kokoinen ja täällä on hyvä tunnelma. Inhimillinen kaupunki.

Kuva: Salla Mustikkamaan kotialbumi

Artikkelin on tuottanut SASU – Sujuvan asumisen palvelut  -hanke, jonka toimintaa rahoittaa Keski-Suomen liitto.

Keski-Suomen liiton logo

Jaa sosiaalisessa mediassa

Lisää tarinoita Tehtaan arjesta