Kuvia vuodesta 1957 – Valokuvausliike Nevalainen
Valokuvausliike Nevalainen on Jämsän tunnettu kivijalka
Tuuli pyörittää lehtiä ilmassa, yhtä aikaa sataa vettä ja aurinko paistaa. Tuija Rantala, 68, vilkuilee ikkunasta, ja tunnustaa että juuri nyt olisi oivallinen hetki ottaa kamera käteen ja lähteä ulos. Vaikkapa tuttuihin maisemiin Päijänteen rannoille, joita on kuvattu vuosien saatossa lukemattomat kerrat.
– Aina maisema on kuitenkin eri. Luonto muuttuu joka päivä, ja aina on uusia tapoja nähdä, kertoo Tuija, joka on lapsesta asti valokuvannut. Nykyään hänet tunnetaan etenkin Valokuvausliike Nevalaisesta, jota hän luotsaa yhdessä veljensä Timo Nevalaisen, 64, kanssa.
Timon ja Tuijan yhteistyö toimii erinomaisesti. Sisarukset ovat pyörittäneet Valokuvausliike Nevalaista vuodesta 1992.
Nevalaista voidaan tituleerata legendaariseksi jämsäläisyritykseksi, joka on toiminut vuodesta 1957 lähtien. Silloin Timon ja Tuijan vanhemmat, Aino ja Pauli Nevalainen ostivat Jämsänkoskella vuodenpäivät toimineen valokuvausliikkeen, ja niin perhe muutti Säynätsalosta Jämsänkoskelle. Ajan myötä toiminta laajeni, ja vuonna 1986 avattiin myös Jämsässä toimipiste. Viisi vuotta myöhemmin koko toiminta keskittyi Jämsään.
Sukupolvenvaihdos tehtiin 1992, ja se tapahtui hyvin luontevasti.
– Kyllä se ratkaisu oli meille kaikille ihan selvä, olimme kumpikin nuoresta asti olleet mukana, ikään kuin kasvoimme tähän yrittäjyyteen ja alaan, Timo toteaa. Yhteistyö sisarusten kesken on sujunut erinomaisesti, ja yritystä on johdettu yhteistuumin samaan suuntaan.
Näkijä
Etenkin Tuijalla on ollut kova palo valokuvaamiseen aina. Pienenä koululaisena, ensimmäisellä ja toisella luokalla, hän otti isänsä kameralla koulukuvat, ja myös myi niitä. Seitsemänvuotiaana hän voitti Felica-valokuvauskilpailun.
– Kuvasin vettä, taisi olla jotain vaahtoa veden pinnalla, sekä puun taivasta vasten, Tuija muistelee.
Tuija on kaksikosta se, joka useammin nähdään kameran takana. ”Tuija on näkijä, se on isältämme perittyä”, Timo kertoo.
Vaikka kuvaaminen onkin työtä, sillä Tuija ottaa studiokuvat sekä monet juhla- ja tapahtumakuvat, myös vapaa-ajalla tulee kuljettua kameran kanssa. Etenkin valo, luonto monine ilmiöineen kiehtoo.
– Ja tietenkin omaa perhettä, lapsia ja lapsenlapsia tulee kuvattua. Kuvia myös katsellaan usein, ei siitä kauaa ole kun tyttären tytär viimeksi pyysi että voidaanko katsoa albumeita.
Nevalaisesta löytyy pimiö, ja siellä kehitetään silloin tällöin yhä asiakkaiden kuvia, mutta myös Tuijan omia otoksia. Timo sen sijaan ei tunnustaudu yhtä intohimoiseksi valokuvaajaksi, vaikka hänkin on etenkin omaa perhettään paljon kuvannutkin.
– Tuija on näkijä, aivan kuten meidän isäkin oli. Kyky nähdä ja havaita on erityislaatuinen, Tuija näkee hyvän valokuvan mahdollisuuden ihan kaikessa. Se on hieno taito, Timo kehuu.
Digiaikaa ja arkistoa
Ala on ollut suuressa myllerryksessä, ja sisarukset kertovat, että digiaikaan siirtyminen muutti oikeastaan kaiken. Nykyään yksi suosittu palvelu onkin vanhojen kuvien digitalisointi. Uutena juttuna on niin sanottu kenkälaatikosta kirjaksi -tuote, mikä tarkoittaa vanhoista kuvista tehtyä kirjaa sekä lisäksi skannatut kuvat saa itselleen muistitikulla.
Nevalaisen studiossa on vuosien saatossa otettu lukematon määrä kuvia. Moni arvostaa perinteiseen tyyliin kuvattuja muotokuvia, eikä kokeellisia kuvauksia Nevalaiselta juuri pyydetäkään.
Vaikka digiaika onkin mullistanut kuvien ottamisen, jakamisen ja kehittämisen, jotkut asiat pysyvät. Tilaisuuksia, juhlia, elämän virstapylväitä ikuistetaan kuten ennenkin. Etenkin hautajaiskuvia kysytään paljon. Muotokuvissa ja juhlakuvissa hieman yllättäen moni toivoo edelleen perinteistä tyyliä.
– Oma lempikohteeni on lapset, he ovat aitoja, ja on erityisen palkitsevaa kun saa lapseen yhteyden. Ylipäätään tässä työssä parasta on ihmiset, heidän kohtaamisensa, Tuija paljastaa.
Myös passikuvat ovat tärkeä osa toimintaa, ja nykyajan mukaisesti ne siirtyvät sähköisesti poliisin lupapalveluun. Sen sijaan kameroiden ja muiden välineiden myynti on vähentynyt radikaalisti.
– Kyllä kännykkäkamerat vaikuttavat valtavasti, lähes jokaisella on kännykässään kamera, mikä on aina mukana, Timo pohtii.
Tuija ja Timo kumpikin ovat vannoutuneita paperikuvien ystäviä, ja he kannustavat ihmisiä teettämään vaikka niistä kännykkäkuvista paperiversioita. Tämä onnistuu helposti myös Nevalaisessa.
– Minulle valokuva on ehdottomasti paperikuva. Ja sitä paitsi ei digikuva välttämättä säily, välineet ja tekniikka muuttuvat koko ajan, Timo kommentoi.
Timo ja Tuija testaavat, miten uusi automaatti toimii. Sillä saa nopeasti digikuvista paperisia.
Vanhoja kuvia sisarusten kätköistä löytyy tällä hetkellä huima määrä. He käyvät läpi kolme vuotta sitten menehtyneen isänsä arkistoa, jossa on yli puoli miljoonaa kuvaa; negatiiveja sekä paperikuvia. Pauli kuvasi ahkerasti tapahtumia ja monenlaista elämänmenoa, ja kuvia on vuodesta 1957 aina vuoteen 1992 saakka.
– Isä oli kiinnostunut kaikesta. On hienoa katsoa nyt niitä kuvia, niistä välittyy aikansa tunnelma ja monia nostalgisia hetkiä olemme arkiston äärellä viettäneet.
Toimivaa elämää Jämsässä
Sisaruksilla on pitkänlinjan yrittäjinä selkeä kuva Jämsästä. Monen muun yrittäjän tavoin he kehuvat yrittäjien keskinäistä yhteistyötä, mikä toimii erinomaisesti. Yhdessä ideoidaan ja viritellään tempauksia ja tapahtumia.
– Ja kuinka hienoa, että olemme saaneet myös uusia yrityksiä Jämsään! Meidän naapurissa on uusi koruliike Kohu Koru, joka on ilahduttava tuttavuus.
Vaikka Jämsän keskustan uusiminen vaikuttikin väistämättä Keskuskadulla sijaitsevan liikkeen kaupankäyntiin, niin remontin lopputulokseen ollaan tyytyväisiä. Kaksi vuotta sitten valmistuneen keskustan kokonaisilme saa positiivista palautetta.
Myös asuinpaikkana kaupunki on kummankin mieleen. Timo asuu Jämsänkoskella ja Tuija omien sanojensa mukaan ”metsän keskellä, Päijänteen lähellä”. Luonto on molemmille tärkeää. Tuija kertoo joka päivä kotiin saapuessaan ihastelevansa, miten kauniissa maisemassa saakaan asua.
– Palveluja täällä on ihan tarpeeksi, ja harrastusmahdollisuuksia myös. Jämsän työväenopiston ukkojumpassa olen käynyt pitkään, lisäksi luen paljon ja kävelen ulkona, ne riittävät minulle, Timo kiteyttää.
Tuija osoittautuu innokkaaksi marjastajaksi ja pihan laittajaksi, ja on myös nyt lähtenyt naisten jumpparyhmään mukaan. Vaikka työ onkin ollut sisaruksille intohimo jo vuosikausia, mielessä itää ajatus firman myynnistä ja eläkkeelle siirtymisestä. Omasta lähipiiristä ei jatkajaa löydy, mutta toivottavasti joku päivä ilmaantuisi sopiva ostaja. Mutta juuri nyt siitä ei tarvitse huolehtia, vaan on aikana lähteä syysmyrskyyn ja napata kamera mukaan.
Teksti ja kuvat: Johanna Suominen
