Palvelupäällikkö Immu Isosaari tietää, että Jämsä on liikkujan helmi
Paluu kotiseudulle alkoi houkutella aktiivista liikunnan harrastajaa palvelupäällikkö Immu Suosaarta siinä vaiheessa, kun perheen perustaminen oli ajankohtaista. Jämsänkoskelta kotoisin oleva Immu Suosaari 46v asuu tällä hetkellä Jämsässä vaimonsa ja 16-vuotiaiden kolmosten kanssa. Jämsän eduiksi Immu nostaa sijainnin ja työmatkat taittuvat helposti esimerkiksi pyöräillen
Immu Isosaari ja polkupyörä on Jämsässä tuttu näky – kaduilla, poluilla, metsissä, Himoksessa, ihan missä vain. Jämsän Terveyden palvelupäällikkö liikkuu mielellään pyöräillen paikasta toiseen, huvin tai hyödyn vuoksi.
Jämsän Terveyden hyvinvointipalvelujen päällikkönä 48-vuotias Immu aloitti toukokuussa 2021. Hänen vastuualueensa pitää sisällään perhepalvelukeskuksen sekä mielenterveys- ja päihdepalvelut.
– Pesti on vielä kovin tuore, mutta sen verran osaan sanoa, että mielenkiintoista ja vaihtelevaa työtä. Työpaikkaa ja sen ihmisiä, niin henkilökuntaa kuin esimiehiäkin, voin vilpittömästi kehua.
Jämsän sairaalarakennus on miehelle erittäin tuttu jo vuosien takaa. Siellä nuori Immu 1990-luvulla ahkeroi muun muassa laboratorioharjoittelijana. Myöhemmin tie vei fysioterapeutin ammattiin ja yliopistoon terveystieteitten pariin, aina maisterin tutkintoon saakka. Jämsässä Immu on toiminut sairaalassa ja terveyskeskuksessa monessa eri roolissa, joten voidaan sanoa, että palvelupäällikkö todella tuntee työpaikkansa.
Paluu juurille
Jämsänkoskelta kotoisin oleva Immu asuu Jämsässä vaimonsa ja 16-vuotiaiden kolmosten kanssa. Muuallakin on asuttu, muun muassa vuosia Jyväskylässä. Paluu kotiseudulle alkoi houkutella toden teolla siinä vaiheessa, kun perheen perustaminen oli ajankohtaista.
– Myös vaimoni on Jämsästä lähtöisin, ja meillä on täällä hyvät tukiverkot. Kun saimme tietää, että tulossa on kolmoset, verkostojen merkitys korostui entisestään. Minulla oli projektiluonteinen työ, ja vaimoni sai täältä koulupsykologin paikan. Joten lopulta päätös muuttaa takaisin oli helppo.
Jämsän eduiksi Immu nostaa sijainnin, joka mahdollistaa monenlaisen työn tekemisen. Isommista kaupungeista Jyväskylä ja Tampere eivät ole kaukana, ja moni käykin muualla töissä. Immu tietää omakohtaisesti millaista matkojen kulkeminen on, sillä ennen palvelupäällikön titteliä hänen työpaikkansa sijaitsi Jyväskylässä. Keski-Suomen Syöpäyhdistyksen toiminnanjohtajana hän pystyi työskentelemään osittain etänä, mutta monet kerrat mies matkasi linja-autolla kodin ja Jyväskylän väliä.
– Matka oli aina eräänlainen siirtymä, en kokenut sitä rasitteeksi. Ei ole lainkaan huono yhtälö asua Jämsässä ja käydä töissä muualla, etenkin kun nykyään monessa työssä pystyy hyödyntämään etäyhteyksiä. Asuminen on täällä väljempää ja edullisempaa kuin monessa muussa paikassa, se on suuri etu.
Kuralenkkiä, Himosta ja avantoa
Nykyään työmatka on huomattavasti lyhempi, ja se taittuu helposti esimerkiksi pyöräillen. Liikunta onkin iso osa Immun elämää; se on keino luoda hyvinvointia, ylläpitää toimintakykyä, palautua ja nollata ajatuksia.
– Jos arki kuormittaa, saatan tempaista pyöräilykamat päälle, vetäistä metsässä kunnon kuralenkin, sen jälkeen pikkuisen ryytyneenä kotiin, suihku ja hyvää ruokaa. Kyllä toimii, olo on heti ihan toinen.
Kuvassa oleva Immun menopeli on sinkula, eli siinä on ainoastaan yksi vaihde.
Pyöräily ei suinkaan ole ainut mieluinen laji, vaan myös hiihto, melonta, suunnistus, juokseminen, frisbeegolf sujuvat, eikä kuntosalikaan ole vieras paikka. Niin ja talvella Immu pulahtaa Särkijärven avantoon. Jämsän luonto tarjoaa upeat puitteet monenlaiseen liikkumiseen, esimerkiksi maastopyöräilyyn ja polkujuoksuun on todella monipuoliset maastot aivan lähellä.
– Ei me täällä oikein edes ymmärretä, kuinka upeita mahdollisuuksia meillä on, miten vaivattomasti pääsee vaikkapa maastopyöräilemään. Jos haluan korkeuseroja ja sykkeen nostoa, suuntaan Himokseen, jos taas leppoisampaa menoa, lähden vaikkapa Jämsänkoskelle Toijalan alueelle. Tai sitten voin mennä juoksemaan urheilukentälle, Paunuun tai Oinaalaan, ne ovat vapaasti käytettävissä, mikä on todella hieno juttu.
Aktiiviset urheiluseurat ovat tärkeä pohja Jämsän liikuntaelämälle, ja esimerkiksi suunnistusseura Retki-Veikot on Immun mukaan ”aivan huippu.” Tekemistä kyllä löytyy joka lähtöön, ja Immu korostaakin sitä miten monenlaisia mahdollisuuksia liikkumiseen on. Fiiliksen mukaan voi lähteä kuntosalille, suunnata metsäpoluille, Himoksen rinteeseen tai vaikka frisbeegolfradalle. Myös polkujuoksutapahtuma Himos Trail on miehelle omakohtaisesti tuttu. Himos muutenkin saa kehuja valtavasti kehittyneenä alueena.
Ihminen ensin
Liikunta on oiva keino tasapainottaa vastuullista ja haasteellista työtä. Palvelupäällikön työnkuvaa on hankala lyhyesti tiivistää, mutta sitä voisi kuvailla kehittämistyöksi, puitteiden ylläpitämiseksi; se on siis hallinnollista työtä konkreettisten palveluiden, asiakastyön takana.
– Ihminen ensin on periaatteeni. Toivon olevani helposti lähestyttävä, suora ja oikeudenmukainen johtaja. Olin pitkään järjestöpuolella esimiestehtävissä, ja työskennellyt muutenkin erilaisissa ympäristöissä, kuten kuntasektorilla, ja uskon että siitä kaikesta voin ammentaa paljon.
Jämsän Terveyden tilanne on Immun mielestä kokonaisuutena hyvä.
– Monet asiat ovat tosi hyvin, sellaiset asiat, joita pidän erityisen tärkeinä. Kuten ihmiset, meillä on erinomaiset työntekijät.
Yleisesti ottaen kaupungin peruspalvelut saavat Immulta hyvän arvosanan. Vetovoimatekijöinä hän mainitsee myös terveet koulut, luonnon, tilan elää ja tietenkin ne liikuntamahdollisuudet. Innokkaaksi lukijaksi tunnustautuva jämsäläinen kiittelee myös kirjastopalveluja. Nyt yöpöydällä odottelee Jean Echenozin Pitkä juoksu, kirja, joka tarttui mukaan kirjaston henkilökunnan vinkkaamana.
Ennen kuin Immu nappaa pyöränsä, suuntaa kohti kuntosalia ja sen jälkeen Haaralankankaan maastoon, on kysyttävä miten hän itse tiivistäisi antoisan keskustelumme ytimen:
– Jämsässä on erinomaiset mahdollisuudet laadukkaaseen elämään.
Immu liikkuu kesäisin mielellään fillarilla. Hän arvostaa Jämsän hyviä ja monipuolisia maastopyöräilymahdollisuuksia.
Teksti ja kuvat: Johanna Suominen