Veikon Koneen nuoret ammattilaiset panostavat palveluun
Mukava, avulias, ammattitaitoinen ja innostunut – muun muassa näillä sanoilla on kuvailtu jämsäläisen elektroniikkaliike Veikon Koneen nuoria myyjiä. Asiakkaisiin varsin positiivisen vaikutuksen tehneet 19-vuotiaat ovat Jalmari Lehtonen ja Tino Niemelä.
Tino ja Jalmari ovat viihtyneet Veikon Koneessa erinomaisesti. Myyntityö kiinnostaa, ja sitä pääseekin tekemään monipuolisesti.
Kivaa työtä tämä on, kyllä asiakkaiden kohtaamiset ovat ihan parasta, miehet kommentoivat hyväntuulisina Veikon Koneen aamun käynnistyessä.
Molemmilla on merkonomin paperit taskussa, vakituinen työpaikka ja myös armeija käytynä sotilaspoliisin meriitein. Ystävysten polku on ollut mielenkiintoinen, ja se on monessa osin kulkenut samaan suuntaan. Kun Tino perheineen muutti alakouluikäisenä Tampereelta Jämsään, tutustui hän jalkapalloharrastuksen myötä Jalmariin, joka puolestaan oli tullut paikkakunnalle Helsingistä.
Hauskaa sinänsä, että nyt kaverukset jakavat työpaikan, ja syyskuussa päättynyt armeijakin sujui samassa tuvassa Tikkakoskella. Molemmat ajautuivat Veikon Koneeseen oppisopimuksen kautta.
Oppisopimuksella ammattiin ja vakituiseen työhön
– Aloitin ammattioppilaitoksessa, Gradia Jämsässä liiketoiminnan opinnot 2018, ja ensimmäisellä työssäoppimisjaksolla pääsin tänne. Homma tuntui heti hyvältä, ja ajattelin että tekemällä oppii parhaiten. Järjestely sopi koululle sekä Veikon Koneelle, joten siirryin saman tien oppisopimuskoulutukseen, Tino kertoo.
Seuraavana vuonna myös Jalmari päätyi työssäoppimisjaksolla samaan firmaan, ja innostui mahdollisuudesta käydä koulu loppuun oppisopimuksella. Opiskelu koulunpenkillä tuntui välillä turhan hitaalta. Loppujen lopuksi kumpikin valmistui melkoisella tahdilla, sillä kahdessa vuodessa he suorittivat liiketoiminnan ammattiopinnot valmistuen merkonomeiksi 2020.
– Olihan se haastavaa, ja välillä raskastakin. Ensin päivä töissä ja sen jälkeen kouluhommia koneella. Mutta samalla antoisaa ja opettavaista, saatiin arvokasta työkokemusta ja lisäksi palkkaa. Meille tämä ratkaisu sopi erinomaisesti, ja voin suositella muillekin. Vaatii kyllä suunnitelmallisuutta ja sitkeyttä, mutta on myös palkitsevaa. Aika paljon on omasta asenteesta kiinni.
Oppisopimuksesta alkanut taival toi molemmille vakituiset työpaikat. Jalmari ja Tino viihtyvät Veikon Koneessa mainiosti; työssä oppii jatkuvasti uutta, ja siinä on mahdollisuus kehittyä koko ajan. Eri tuotteita myymälässä on noin 20 000 ja nettikaupassa toinen mokoma lisää, joten omaa tietämystään pitää päivittää koko ajan.
– Ei kaikesta voi tietää kaikkea, se on ihan selvää. Yhteistyötä tehdään tiiviisti, ja omistajien pitkä kokemus ja osaaminen auttavat. Tuote-edustajilta saadaan paljon tietoa. Jos ei itse heti osata johonkin vastata niin sitten etsitään asiakkaalle se vastaus.
Airi Itäpuro saapui liikkeeseen puhelinongelmien takia, ja toivoi palvelua nimenomaan Veikon Koneen nuorilta osaajilta. ”Tykkään näistä nuorista, ovat avuliaita ja innostuneita työstään. Ovat käyneet meillä kotonakin laittamassa telkkaria kuntoon.”
Hyvää meininkiä
Jokainen työpäivä on vaihteleva, ja asiakaskohtaamiset aina erilaisia. Ihmiset, myyntityö kaikkinensa, pyrkimys löytää juuri sopiva ratkaisu asiakkaan tarpeisiin, on itse asiassa Jalmarin ja Tinon mielestä työn parasta antia.
– Asiakas on tärkein, me halutaan aidosti panostaa palveluun. Tyhmiä kysymyksiä ei ole, toivon että meitä on helppo lähestyä, Jalmari pohtii.
Veikon Koneen työporukan hyvä yhteishenki saa kiitosta, sekä yrittäjäpariskunnan, Kati ja Joni Juvenin kannustava ja positiivinen suhtautuminen. Pomoja kuvaillaan reiluiksi ja joustaviksi, vastuuta on myös uskallettu antaa nuorille.
Jalmarin erityisaluetta on liikkeen alakerta isoine kodinkoneineen, kun taas Tinon juttu on etenkin televisiot. Myyntityön monipuolisuus onkin mieleistä kummallekin.
– Meillä on täällä kaikin puolin hyvä meininki, päivittäin saa yhdessä nauraa. Ei työ tietenkään aina ruusuilla tanssimista ole, mutta sekin kuuluu asiaan.
Nuorten miesten tulevaisuus on auki, ja voi olla että tie vie jossain vaiheessa Jämsän ulkopuolelle. Mutta vaikka koti joskus muualla olisikin, yhteys Jämsään varmasti tulee säilymään. Jalmari on miettinyt jatko-opintoja, sillä myyntialaa olisi mukava opiskella lisääkin. Tino puolestaan on vanhempiensa esimerkin mukaisesti ajatellut yrittäjyyttä yhtenä vaihtoehtona. Myös se, mihin tyttöystävä aikoo opiskelemaan, vaikuttaa tulevan asuinpaikan valintaan.
– Asun maalla, vanhempieni luona Maalaishotelli Morvassa. Viihdyn siellä hyvin, nautin omasta rauhasta ja vapaudesta, siellä on tilaa ja mahdollisuuksia monenlaiseen. En usko että viihtyisin ison kaupungin keskustassa, Tino arvelee.
Tietysti Himos
Tampere on kaupunki, joka houkuttelee kovasti. Mutta kumpikin korostaa, että Jämsässä on hyvä asua ja olla. Kaupungin parhaiksi puoliksi nousee rauhallisuus ja luonto, mutta myös monet muut seikat.
– No tietysti Himos. Kun esimerkiksi armeijassa kertoi ihmisille mistä on kotoisin, Himos oli monelle tutumpi kuin Jämsä. Harrastan golfia, ja kyllä Himoksen golfkenttä on hyvä, Tino kertoo, ja paljastaa että ensimmäisen green cardin hän suoritti jo kuusi vuotta sitten isänsä innoittamana.
Molemmat käyvät laskettelemassa, joten Himoksen rinteet ovat tutut, ja myös alueen festarit ja Himos Areenan tarjonta on hyväksi havaittua. Voidaan siis sanoa, että Himoksen alueen palveluita on käytetty varsin monipuolisesti.
– Ja Akuliina, se pitää ehdottomasti mainita. Etenkin kesäisin siellä on paljon kiinnostavaa tapahtumaa, viime kesänäkin tuli monet keikat katsottua. Siellä on mukava tavata kavereita ja pitää hauskaa.
Jämsän harrastusmahdollisuudet saavat myös kiitosta, erityisesti liikunta kuuluu kummankin vapaa-aikaan. Taustalta löytyy jalkapalloa, jääkiekkoa ja salibandya, eikä kuntosali tai lenkkipolutkaan ole vieras asia. Mahdollisuuksia monipuoliseen liikkumiseen on vaikka kuinka.
Tinon ja Jalmarin tulevaisuudet ovat täynnä vaihtoehtoja, eikä kiirettä ole mihinkään. Ja juuri tällä hetkellä on hyvä olla Jämsässä. Mutta nyt on aika keskittyä työpäivään, ja kysyä seuraavalta asiakkaalta; kuinka voin auttaa?
Teksti ja kuvat: Johanna Suominen
