Anne Lyysaaren runoilla on tarkoitus

Runot voivat kannustaa ja tukea vaikealla hetkellä, tarjota lohtua, antaa iloa ja oivalluksia – parhaimmillaan ne vaikuttavat syvästi ja liikuttavat. Anne Lyysaaren runot ovat juuri tällaisia, sillä ne herättävät lukijoissaan tunteita, jopa auttavat eteenpäin.

– Joo, saan paljon palautetta runoistani. Totta kai se tuntuu hyvältä, kun joku kertoo miten on saanut niistä voimaa. Ehkä mun kirjoittamisen tavoite voidaan kiteyttää niin, että kirjoitan runoja, joiden päämääränä on parantaa.

Palautteen saaminen kietoutuu myös siihen, miten Anne päätyi kirjoittamaan kirjoja. Anne ei varsinaisesti ajatellut olevansa runoilija, saatikka että hän joskus julkaisisi runoteoksen. Mutta niin siinä vain kävi, että keväällä 2024 ilmestyi seitsemäs ja kahdeksas kokoelma, Sydämellä on syynsä ja Keskeneräisenä kokonainen.

Nauru on rakkauden valo

Yhdessä nauraminen on
elämän kauneimpia valoja:
värejä kaikkialla
kuin sateenkaaria loputtomiin,
kimalluksia sateen jälkeen,
pisaroita lehdillä,
kuutamo yöllä kirkas,
auringonpaistetta,
valoa sisimmässä,
villasukat viluiselle
ja pehmoinen pusu poskelle.

– Sydämellä on syynsä –

Runoilijan tien alku on ollut varsin mielenkiintoinen.

– Vuosia sitten olin eräällä kampaajalla, joka kertoi että hänen pitäisi päästä taidenäyttelyynsä Koskenpäälle ja lupasin hänelle kyydin. Kun saavuimme perille, vastassa olikin melkoisesti porukkaa, joten istahdin rauhassa odottelemaan. Hän repäisi paperipalan ja sanoi minulle, että kirjoita sinä runoja odotellessasi. Olin että mitä ihmettä, enhän minä kirjoita runoja. Nainen vastasi, että kyllä kirjoitat, mutta se voi tuntua vaikealta, kun ne sun runot on niin rohkeita rakkausrunoja.

Anne hymyilee muistolle ja myöntää, että jostain syystä kampaaja tiesi runouden olevan hänelle ominainen ilmaisukanava. Sen jälkeen runoja on syntynyt melkoinen määrä ja niitä voi tosiaan lukea jo kahdeksasta omakustanteisesti julkaistusta kirjasta.

Ensimmäinen teos Kutsun kuulin ilmestyi 2010. Alun perin Anne ei ajatellut koskaan tekevänsä kirjaa. Hän kuitenkin näytti tekstejä työkavereilleen, jotka kannustivat eteenpäin.

– Siitä innostuneena ajattelin, että mikä ettei, voihan näitä nyt sitten julkaistakin. Runoja syntyy joka tapauksessa, joten mielelläni annan niitä luettavaksi.

Menneen talven lumet

Karuissa olosuhteissa on kasvanut
sitkeä nainen.

Nainen, joka on voinut
unohtaa menneisyytensä kolhut,
elämänsä voimaksi ne muuttanut,
vahvuudekseen vaihtanut,
tueksensa taikonut
ja elämänsä uudeksi aluksi saattanut.

Nainen, joka on maustettu
ilolla ja naurulla
huumorilla ja halulla,
nautinnolla,
ja elämänlaadulla.

– Elämän kasvu ja kipu – riitänkö? –

Anne asuu nykyään Tampereella, mutta linkki Jämsään on vahva. Parikymmentä vuotta sitten hän muutti nykyisestä kotikaupungistaan työpaikan perässä Jämsään. Osa paikkakuntalaisista muistaakin hänet Jokilaakson sairaalan ylihoitajana.

– Olen saanut tehdä mielenkiintoista työtä. Ylihoitajan pestin jälkeen olin vanhustenpalvelun tulosalueen johtaja, sen jälkeen hetken ajan olin Esperillä ja siitä siirryin mielenterveysyhdistys Ankkurin hankkeeseen.

Päivätyön rinnalla Anne työskenteli koko ajan oman yrityksensä kautta työnohjaajana. Kokemusta hommasta on kertynyt 37 vuotta ja nyt se onkin osa-aikaeläkkeellä olevan Annen päätyö. Tällä hetkellä puolet työstä on Jämsässä ja puolet Tampereella, joten Jämsässä tulee yhä vietettyä paljon aikaa.

Työ ja runojen kirjoittaminen nivoutuvat tiiviisti yhteen, vaikka Anne ei sitä heti itse hoksannut. Mutta lukijoiden palautteen myötä palaset loksahtivat kohdilleen.

– Oivalsin, että runot ovat minun tapani tehdä mielenterveystyötä. Runoissa lukijat voivat käydä keskustelua itsensä kanssa, ne käsittelevät ihmisyyttä, elämän kipukohtia. Mutta ne eivät kerro suoranaisesti minusta. Joskus idea runoon syntyy esimerkiksi mielenterveysteemaisesta luennosta, jota valmistelen.

Annen runokirjat liittyvät pääsääntöisesti ihmisenä kasvamiseen tai rakkauteen, etenkin itsensä rakastamiseen ja hyväksymiseen.

– Elämä on loppujen lopuksi jokaiselle aika raadollinen. Jos pystyn runoillani tuomaan lohtua, lisäämään itsensä ymmärtämistä tai hyväksymistä, olen siitä hyvin onnellinen.

Keskeneräisenä kokonainen

Vääränlaisena ja riittämättömänä,
vajavuuksissani ja osaamattomana
olen sellainen,
jolloin koen olevani keskeneräinen.

Jos minut silloin hyväksytään,
jos minua silloinkin rakastetaan
voin kokea olevani
keskeneräisenäkin kokonainen.

– Keskeneräisenä kokonainen –

Nyt ilmestyneet kaksi kirjaa ovat luonnollista jatkoa aiemmille. Anne on ennenkin julkaissut kaksi kirjaa samoihin aikoihin, joten tämän kevään tilanne ei ole uutta. Usein runot syntyvät lähestulkoon valmiina, eivätkä juuri vaadi hiomista.

Annelle kirjoittaminen sekä runojen lukeminen on kausittaista. Runokirjoja löytyy hyllystä satakunta.

– Mutta eniten kiinnostaa elämäkerrat, etenkin vahvojen naisten tarinat. On kiehtovaa kurkistaa toisten ihmisten elämään.

Runojen kirjoittaminen takuulla jatkuu ja todennäköistä on, että kokoelmia ilmestyy vielä lisää. Runoilusta haaveileville Annella on hyvä vinkki:

– Ei kannata olla liian kriittinen, ei tarvitse olla heti valmista. Luova prosessi itsessään on merkittävä ja meissä jokaisessa on luovaa voimaa.

Kirjat ovat lainattavissa kirjastosta ja niitä voi myös tiedustella ja ostaa suoraan Annelta, yhteydenotot sähköpostitse: anne.lyysaari@gmail.com

Irti päästäminen

Elämän iltapuolellakin
kanssani kuljet, et jätä,
luonani pysyt.

Kun aikani on tullut,
sinun täytyy päästää irti,
antaa luotasi loitota.

Voit surra, oman aikasi,
mutta toivon,
että jatkaisit elämääsi
ja nauttisit siitä, niin
kuin sinulle mahdollista on.

Muistot meitä kantavat,
sydämeen me ne kätkemme
ja siellä ne säilyvät.

– Sydämellä on syynsä –

Annen tuotanto:

Kutsun kuulin (2010)
Vuoropuhelua (2010)
Arjesta juhlaa (2011)
Ryppyjä rakkaudessa (2013)
Yksin ja yhdessä (2013)
Elämän kasvu ja kipu – riitänkö? (2018)
Sydämellä on syynsä (2024)
Keskeneräisenä kokonainen (2024)

Teksti ja kuvat: Johanna Suominen
Runot: Anne Lyysaari