Musiikin riemua 40 vuotta

Trumpetti, kantele, harmonikka, huilu, viulu, saksofoni, sello, kitara, kuoro, klarinetti, lyömäsoittimet, piano, jousiorkesteri, kamariorkesteri, musiikkileikkikoulu – ja oikeasti paljon muuta on tarjolla Jämsänjokilaakson musiikkiopistossa. Ytimenä on taiteen perusopetus, jonka opetussuunnitelma perustuu opetushallituksen antamiin opetussuunnitelmaperusteisiin.

Jämsän uljas musiikkiopisto viettää 40-vuotisjuhlavuottaan. Sen kunniaksi järjestetään yleisölle avoin, maksuton konsertti maanantaina 19.5. kello 18 alkaen Jämsän seurakuntakeskuksessa. Ja syytä juhlaan todella on.

– Onhan 40 vuotta pitkä aika, hienoa että olemme voineet jo näin kauan palvella, pääosin nuoria ja lapsia. Oppilasmäärät ovat pysyneet hyvinä, tällä hetkellä oppilaita on noin 350, heistä 80 on Kuhmoisista. Jämsänjokilaakson musiikkiopisto on tasokas ja monipuolinen paikallinen palvelu, ja olemme myös vahvasti tukemassa Jämsän musiikki- ja kulttuurielämää ylipäätään, kehittämispäällikkö-opistojen rehtori Sini Käkönen kommentoi.

Kiitosta saa myös henkilökunta ja erittäin tasokas opetus.

– Olen ylpeä meidän henkilökunnasta, opettajien ammattitaidosta ja sitoutumisesta. Meillä on taso korkealla, ja opetus mahdollistaa sujuvat polut jatko-opintoihin. Joka vuosi meiltä hakeutuu oppilaita musiikin jatkokoulutukseen.

Pitkäjänteistä opiskelua

Opetusta on monen tasoista: perusasteella annetaan musiikin perusopetusta sekä musiikin harrastajille että ammattiin aikoville. Opiskeluaikana suoritetaan useita tasosuorituksia. Syventävissä opinnoissa puolestaan annetaan jatko-opetusta, myös siihen sisältyy erilaisia kurssitutkintoja. Sini kertoo, että tutkintotavoitteinen opiskelu kestää yleensä 8–10 vuotta.

Vaikka pääpaino onkin lapsissa ja nuorissa, myös aikuisopiskelijoista pidetään hyvä huoli. Yksilöopetuksen ohella tärkeäksi koetaan mahdollisuus yhteismusisointiin, ja opistolla onkin erilaisia orkestereita sekä soittokokoonpanoja. Esiintymiset toki ovat myös osa toimintaa, ja monelle onkin tuttu juttu oppilaskonsertit keväisin ja syksyisin.

Myös musiikkileikkikoulu on monen alkuväylä musiikin maailmaan; Jämsässä on vauvamuskareita sekä hieman vanhemmille lapsille omat ryhmänsä.

Sini on toiminut 12 vuotta opiston rehtorina, ja nähnyt monien oppilaiden kasvun ja kehityksen.

– Taso on kova, se ei ole missään vaiheessa notkahtanut. Pyrin käymään oppilaskonserteissa ja matineoissa aina kun vain mahdollista, ja aina se on hienoa kuunneltavaa.

Sinin mukaan viime vuosina suosiossa on ollut erityisesti yksinlaulu, myös harmonikka on tänä vuonna ollut erityisen suosittu. Piano pitää pintansa vuodesta toiseen ja myös lyömäsoittimet kiinnostavat. Parasta kuitenkin on, että valinnanvaraa todellakin riittää!

Viulu lumosi Raisan 7-vuotiaana

Kun Raisa Jokela seitsemänvuotiaana istui musiikkiopiston matineassa kuuntelemassa isosiskonsa pianonsoittoa, eräs tietty soitin kiinnitti huomion. Joku opiskelijoista soitti viulua, todennäköisesti Vivaldin kappaletta.

– Ajattelin, että tuon soittimen minäkin haluan oppia. Jokin siinä viulussa kiehtoi, tiesin heti että siinä on minun instrumenttini, nyt 16-vuotias Raisa muistelee. Yhdeksän vuotta sitten Raisan viulun soittaminen alkoi musiikkiopiston musiikkileikkikoulun viuluryhmästä. Nyt meneillään on syventävät opinnot.

Opettaja Risto Valoaho kertoo, että on melko harvinaista, että joku suorittaa syventävät opinnot.

– Kyseessä on jo hyvin vaativat opinnot, seuraava askel onkin sitten ammattitutkinto.

Nuoren naisen tähtäimessä ei ole ammattimuusikon ura, mutta todennäköisesti musiikki ja soittaminen tulevat olemaan olennainen osa elämää myös tulevaisuudessa.

– Onnistumisen kokemukset soittaessa ovat palkitsevia, ja parhaimmillaan pääsee todelliseen flow-tilaan. Esimerkiksi esiintyessä saatan unohtaa koko tilanteen ja yleisön olemassaolon, sitä vain uppoutuu siihen soittamiseen.

Raisa on soittanut ja esiintynyt monenlaisissa kokoonpanoissa, orkestereissa sekä soolona, mutta nykyään kaikista mieluiten hän esiintyy duona.

– Tykkään esiintymisestä, erityisen mukavaa on soittaa kahdestaan toisen viulistin, Inka Rovasalon kanssa. Olemmekin jo jonkin verran keikkailleet yhdessä.

Jämsän musiikkiopistoa Raisa kiittelee juuri sopivan kokoiseksi.

– Tämä on kivan pieni. Orkesterissa kaikki tuntevat toisensa, meitä soittajia on siinä mukana noin viisitoista.

Risto on Raisan pitkäaikainen viuluope, ja on nyt keväällä 2025 jäämässä eläkkeelle. Takana on 35 vuotta opettajana. Raisaa Risto kehuu mallioppilaaksi, joka harjoittelee ahkerasti ja hoitaa sovitut hommat. Onneksi Raisa saa jatkaa soittamista pätevässä opissa, sillä opettajaksi tulee monelle jämsäläiselle tuttu viulisti Jonas Hirvelä.

Onnin tie musiikkiopistolla alkoi muskarista

Onni Pohjosella, 13, on alkamassa rumputreenit Paunun koululla. Kuvio on tuttu – koulupäivän jälkeen ehtii tehdä läksyjä samalla kun odottelee että opettaja Jarmo Keihäsvuori avaa musiikkiluokan oven.

Onnin musisointi sai lähtölaukauksen 2–3-vuotiaana musiikkileikkikoulussa, ja kuusivuotiaana alkoi rumpujen soitto ensin starttitunneilla.

– Kävin ensi starttikurssin, ja nimenomaan rummut kiinnostivat heti. Kyllä minä pianon soittoakin kokeilin, mutta ei se tuntunut niin omalta jutulta. En muista miksi alun perin juuri rummut herättivät kiinnostuksen, mutta kun pääsin kokeilemaan, innostuin heti.

Aktiivisella seiskaluokkalaisella on muitakin harrastuksia, kuten partio, teatteri ja uinti. Lisäksi harjoitellaan musiikin teoriaa ja yhteissoittoa musiikkiopiston bändin kanssa. Kotona Onnilla on sähkörummut, joten kotonakin voi hyvin treenailla ilman että naapurit häiriintyvät.

Onnin mukaan musiikkiopistossa opiskelu on mukavaa, mutta myös vaativaa – se on pitkäjänteistä työtä. Teoriaopinnoissa on meneillään musiikin perusteet 1.

– Opetus on hyvää. Jarmo on hyvä soitto-ope, meillä on myös huumoria ja hyvä meininki.

Kun kysyn, mikä soittamisessa on parasta, Onni miettii hetken.

– Onhan se onnistumisen fiilis hieno, kun oppii uutta. Jos vaikka jotain komppia ollaan jankattu pitkään, ja vihdoin se alkaa sujua, niin on se upea tunne.

Nyt rumpujen soiton rinnalle on tullut laulu, ja myös maanantaina juhlakonsertissa voi kuulla sekä Onnin soittoa että laulua. Omaan musiikkimakuun lukeutuu niin englanninkielistä kuin suomenkielistäkin räppiä ja poppia, ainakin kuuntelun ja laulamisen osalta.

– En tiedä tuleeko minusta ammattimuusikkoa, mutta jollain tavoin musiikki varmasti on aina mukana. Musiikki on mun juttu. Pidän esiintymisestä, vaikka joka kerta se jännittääkin.

Saaraa kiehtoo harmonikan monipuolisuus

Musiikkiopistossa on myös aikuisopiskelijoita, ja yksi heistä on Saara Perälä. Saaran instrumentti on harmonikka, mutta alun perin kaikki alkoi viulusta.

– Lapsena soitin viulua Jyväskylän konservatoriossa, jolla oli toimipiste täällä ennen musiikkiopiston perustamista. Nuorena soitin jonkin aikaa myös kitaraa, kunnes löysin parikymppisenä harmonikan. Soittamisessa oli pitkä tauko, mutta parikymmentä vuotta sitten innostuin uudestaan.

Harmonikka oli tallessa, ja ajatus siihen tarttumisesta oli ollut mielessä jo pitkään. Kunnes tuli elämässä sopiva aika, ja niin soittoharrastus virisi uudestaan. Ensin työväenopiston soittoryhmissä ja lopulta musiikkiopiston puolella yksityistunneilla Riikka Turkin opissa. Soittamisen ilo syttyi, ja nykyään Saara pyrkii soittamaan päivittäin.

Harmonikassa kiehtoo muun muassa sen haastavuus sekä monipuolisuus – soitin taipuu monenlaiseen. Saara kertoo pitävänsä kaikenlaisesta musiikista, kuten barokkimusiikista, pelimannimusiikista sekä argentiinalaisista tangoista. Hän käy opistolla myös yksinlaulutunneilla.

Musiikin opiskelusta Saaralla on kokemusta pitkältä ajalta. Hän kertoo, miten ohjelmisto on vuosien saatossa keventynyt ja laajentunut, etenkin jos verrataan konservatorioaikaan.

– Tosi mukavaa kun saa soittaa monenlaista. Voin halutessani ehdottaa Riikalle jotain opeteltavaa kappaletta. Viime aikoina olemme soittaneet muun muassa Heidenin Menuettia, Take Five -jazzkappaletta ja Piazzollan Oblivionia.

Saaran opettaja Riikka on musiikkiopiston pitkäaikainen opettaja. Päätoimisena musiikinopettajana hän on toiminut vuodesta 1985. Opetustyötä on tullut tehtyä myös muualla, ja itse asiassa jo 13-vuotiaana Riikalla on ollut ensimmäinen epävirallinen oppilas, kenet on saattanut soittamisen saloihin.

– Tämä on mukavaa työtä. Tykkään työn monipuolisuudesta, minulla on kaikenikäisiä ja -tasoisia oppilaita, ikähaarukka on 3–81 vuotta. Itse koen, että musiikkiopisto tarjoaa laajalle porukalle monipuolisesti opetusta ja mahdollisuuksia musiikin parissa. Pidän myös yhteissoiton mahdollisuutta todella tärkeänä, on se ihan eri tunnelma soittaa porukan kanssa yhdessä kuin aina yksin, Riikka kiteyttää.

Maanantain konsertti on yhteissoittopainotteinen ja uskonkin, että siellä on oiva mahdollisuus päästä kokemaan yhdessä tekemisen ja oppimisen iloa sekä musiikin riemua.

Paljon onnea Jämsänjokilaakson musiikkiopisto ja kiitos upeasta työstä! Olkoon myös tulevaisuus musiikin iloa täysi!

Teksti ja kuvat: Johanna Suominen