Paikka taiteelle ja elämyksille

Särkilahti Blå, Kuorevesi, avoinna 24.8.2025 saakka

Muutama kana sekä tilan vanha emäntä, 11-vuotias Vigdís-kissa, ovat pihamaalla tulijaa vastassa, viereisessä aitauksessa neljä lammasta seuraavat pihan tapahtumia silloin tällöin määkäisten. Koko maisema henkii rauhaa ja luontoa, ihan lähellä havisevat puut ja välkehtii Särkilahti. Tarja Jakunaho ilmestyy Jämsän Kuorevedellä, lähellä Mäntän rajaa sijaitsevan Särkilahti Blån ylvään päärakennuksen ovelle ja kutsuu peremmälle.

Särkilahti Blå on yksityinen taidekeskus, joka tarjoaa lepoa ja taidetta, elämyksiä ja monenlaista tekemistä; kursseja, taidenäyttelyitä, taideterapiaa tai vaikkapa residenssin taiteilijalle, ja kahvittelukin onnistuu.

Tarja osti Kuoreveden kirkkoherranpappilaksi vuonna 1872 rakennetun, sittemmin myös leirikeskuksena toimineen paikan vuonna 2022 yhdessä puolisonsa Juha Immosen kanssa. Heidän kotinsa, vielä päärakennustakin vanhempi, vuonna 1850 mm. talonmiehen asunnoksi, pappilan leivintuvaksi ja rippikoulusaliksi rakennettu talo on samassa pihapiirissä.

– Asuimme Sastamalassa, maaseudulla sielläkin, mutta ei mielestäni tarpeeksi maalla. Haaveilin kodista, jossa vesistö olisi lähellä ja naapuritalot eivät näkyisi heti kun ovesta astuu ulos. Tuttu vinkkasi, että Kuorevedellä on vanha pappila myynnissä, ja aluksi nauroin koko ajatukselle, että ei ole meidän paikka. Hieman myöhemmin tämä tuli uudestaan vastaan kun etsin netistä maa- ja metsätiloja, ja päätimme tulla katsomaan.

Kun Tarja ja Juha saapuivat ensi kertaa pihaan, oli talvi ja tyhjillään ollut talo jääkylmä ja kolkko. Mutta siinä kuistilla seisoessaan Tarja tuumi, että kyllähän tässä olisi mukava kahvia juoda, lampaillekin olisi laidunmaata ja tilaa riittäisi taiteiluun. Siitä se ajatus sitten lähti.

Taidepesulaa, neonvaloa ja tyyppejä aitalla

Pappilatoiminta päättyi 1954, jonka jälkeen tila myytiin Mäntän kaupungille. Se toimi pitkään leirikeskuksena, kunnes siirtyi yksityiseen omistukseen, päätyi tyhjilleen ja lopulta Tarjan ja Juhan käsiin.

Pappilatoiminta päättyi 1954, jonka jälkeen tila myytiin Mäntän kaupungille. Se toimi pitkään leirikeskuksena, kunnes siirtyi yksityiseen omistukseen, päätyi tyhjilleen ja lopulta Tarjan ja Juhan käsiin.

Näyttelyitä on tänä vuonna yhteensä neljä. Aitassa on Ilkka Paloniemen Plasmat-näyttely, jonka teokset on valmistettu kierrätysmateriaaleista sekä lasiputkien sisällä valoa hehkuvasta neonkaasusta. Kun aittaan astuu sisään, on kuin saapuisi omaan, erilliseen hohtavaan maailmaansa.

Erityinen, oma maailmansa on myös aitan seinän minigalleriassa sijaitseva Krista Mäkelän keramiikkaveistos Tyypit maalla. Persoonalliset hahmot tarkkailevat pihan tapahtumia omasta majapaikastaan.

Pääsalissa on Taidepesulan Aakkosninjataajuus – näyttelykokonaisuus, joka kutsuu heittäytymään leikkiin, tutkimaan rooleja ja identiteettejä. Mukana on ammattitaiteilijoita sekä harrastajia.

Taidepesula on Etelä-Savon hyvinvointialueen erityisen tuen taidetoimija Pieksämäellä. Aakkosninjataajuudessa mukana olevat taiteilijat ovat Aleksi Hänninen, Olli Kanninen, Juuso Laamanen, Topi Leinonen, Maija Möttö, Petri Morosoff, Severi Patrikainen ja Elias Pylvänäinen.

Tarja kertoo, että myös tulevaisuudessa pääsali on pyhitetty erityistä tukea tarvitsevien taiteilijoiden teoksille.

– Sastamalassa ohjasin kehitysvammaisten taidetoimintaa, se oli upeaa työtä ja tekisin sitä mielelläni nytkin. Talvisin teen keikkatyötä, ja voin liikkua joustavasti ohjaajana paikasta toiseen, Tarja kertoo.

Lapsuusmuistoista taiteeksi

Tarjan oma näyttely Kuplissa on esillä Särkilahti Blån Pikkusalissa. Se koostuu kierrätetystä materiaalista, keramiikasta ja luonnonmateriaaleista. Näyttely kumpuaa vanhempien kuoleman jälkeisestä kuplan puhkeamisesta; he eivät olleetkaan ikuisesti olemassa oleva asia. Jäämistön läpikäymisestä heräsi laatikkokaupalla muistoja.

– Teoksissa olen käyttänyt muun muassa vanhoja lelujani tai lapsuudenaikaista lakanaani. Intohimoni on kierrätystaide, pyrin muutenkin käyttämään materiaaleja, joita ei tarvitse ostaa. Esineet ja materiaalit itsessään jo inspiroivat, on kiehtovaa pohtia mitä kaikkea voikaan yhdistellä ja mitä tarinoita niistä muodostuu.

Nähtävillä on myös Tarjan kyökkigrafiikkaa, jota voi tehdä vaikkapa maitopurkin, kenkälankin ja pastakoneen avulla. Laattana voi käyttää avattua maitopurkkia; kaiverretaan sen sisäpinnalle ja mustetta tai esimerkiksi kenkälankkia hyödyntäen vedostetaan paperille pastakoneen puristuksen avulla. Kun menetelmän kerran oppii, sillä voi tehdä vaikka mitä!

– Muutenkin kannustan käyttämään kaikkea mitä kotoa jo löytyy, kehittelemään ja testaamaan.

Eteisessä olevat pahviveistokset puolestaan ovat syntyneet tavallisen pakkauspahvin ja kuumaliiman avulla. Menetelmää pääsee kuka vain opettelemaan Tarjan vetämillä kursseilla. Hän opettaa myös keramiikkaa, ja Blåsta löytyykin polttouuni, jota voi myös vuokrata omaan tarpeeseensa. Kursseilla käy väkeä ympäri Suomen, etenkin pääkaupunkiseudulta. Miljöö tarjoaa mahdollisuuksia vaikka mihin.

– Täällä voi majoittua, aitassa on nukkumatilaa ja on meillä tuo residenssikin. Järjestän myös nytriittejä – en pidä retriitti-sanasta, joten kehitin termin nytriitti. Ne ovat lepoa päälle, ja niitä voidaan räätälöidä toiveiden mukaisesti. Halutessaan voi yöpyä, osallistua eläintenhoitoon, meloa, tehdä taidetta, kerätä yrttejä – ihan miten itse haluaa. Saa haahuilla vapaasti. Voin myös opettaa villan karstaamista ja kehräystä, eräs ranskalainen kutoja ottikin juuri yhteyttä, ja nyt hän on tulossa tänne oppiin.

Tarjan lisäksi kursseja ohjaavat myös muut, kuten kuvataiteilijat Riikka Lenkkeri ja Krista Mäkelä sekä joogaa Marianne Leppä.

Ammattien kerääjä

Tarja asui pitkään Helsingissä, josta suuntasi vuonna 2011 ensin Tampereelle ja muutama vuosi myöhemmin Sastamalaan, kunnes 2022 koti löytyi Kuorevedeltä. Jämsä, puhumattakaan Kuorevedestä, ei ollut ennestään tuttu.

– Olen pohjoisesta kotoisin, ja tässä valunut koko ajan sitä kohti, Tarja nauraa.

Tarja on todellinen monitaituri; hän on käsikirjoittaja, ohjaaja, artenomi, maalari, eläintenhoitaja, koulutettu luonnonyrttikerääjä, ratkaisukeskeinen kuvataideterapeutti ja sanojensa mukaan ikuinen kuvataiteen opiskelija. Taideterapia on luonnostaan Särkilahti Blån keskiössä, sillä usein käsillä tekeminen itsessään jo hoitaa mieltä.

– Tiedän omasta kokemuksestani, että taideterapia on tehokasta, olen sen menetelmillä hoitanut omia traumojani ja loppuun palamista. Tiedän, miten se oikeasti auttaa.

Tarja on tehnyt pitkän uran, yli 30 vuotta, elokuvan ja TV:n maailmassa. Kuvaukset ovat vieneet myös maailmalle, kuten Australiaan tai Chileen Invisible Heroes -sarjan kohdalla.

Television ja elokuvan tuotantopuolen hommissa Tarja ei enää työskentele, mutta tarinankerronta toki kiehtoo yhä. Tämän vuoden alkupuolella Ylen kanavilla esitetty sarja Special Rescue – Asema 63 on Tarjan ideoima, käsikirjoittama ja ohjaama. Sarjassa erityistä tukea tarvitsevat toimivat pelastajina ja aktiivisina toimijoina.

– Olen kirjoittaja ja tarinankertoja. On minulla muutama kirjaprojektikin työn alla, Tarja paljastaa.

Mutta nyt on aika nauttia kesästä ja keskittyä kursseihin, vierailijoihin ja lampaiden rapsutteluun ja muihin tilan puuhiin. Särkilahti Blåta Tarja kutsuu leikkimökikseen, jossa on mahdollisuus toteuttaa itseään, ja tehdä asioita joista aidosti nauttii.

– Viihdyn täällä erinomaisesti. Joka aamu olen onnellinen, kun astun kuistille ja näen tämän maiseman.

Särkilahti Blå on avoinna kesällä 2025:

19.6.–3.8. to-su kello 14–19

9.8.–24.8. la-su kello 14–19

(muulloin kurssilaisille ja erikseen sovitusti ryhmille)

sisäänpääsymaksu 5 €

pieni kahvila ja myymälä

varauskyselyt: tarja@sekuvain.fi

Vessarintie 309, 35600 Särkilahti, Halli
LEPOA JA TAIDETTA

Teksti ja kuvat: Johanna Suominen